Tänään Hesaria lukiessa alkoi taas ihmetyttää ihmisen rajaton kekseliäisyys ja halu hallita luontoa. Omituiselta kuulostaa Dubain edustalle mereen rakennetut ja rakennettavat palmusaaret. Imetään meren pohjasta maata ja rakennetaan saaria, että jokaisella rikkaalle riittäisi pala meren rantaa, juuri Dubaista.

Mitäs jos iskee tsunami Dubain edustalle. Jospa meren pohjassa virtaukset muuttuvat niin, että rakennetut saaret valuvat hiekaksi meren pohjalle. Meillä on sitten taas uusia legendoja tuleville sukupolville, uusia Atlantiksia.

Samaa ihmisen typeryyttä oli aikoinaan Aral- järven kuivaus. Suuret joet muuttivat kyllä kulkusuuntansa Venävän aroilla, mutta kukapa aavisti etukäteen Aral- järven kuihtumisen. Tai kenties aavisti, mutta ihmisen vallanhalu on rajaton.

Pienemmässä mittakaavassa tuolla itä- suomessa on harrastettu järvien kuivatusta. Kun on pitämnyt laskea lammen tai järven pintaa pikkuisen, on kerralla vesipinta hujantanut kymmeniä kertoja aiottua alhaisemmaksi. Niinpä. Ihminen ei voi hallita kaikkea. Luonto on meitä suurempi voima ja sen ehdoilla olisi elettävä.

Kylmä meillekin tulee, jos golf- virran loppupäässä sijaitseva "pumppu" lakkaa toimimasta. Ei enää virtaisi lämmintä merivettä antamaan meille lämpöä. Olisi siinä ihmettelemistä, kun sattuisi katkos energian välittämisessä. Ei maiden välinen energiansiirto ole sen varmempaa, kuin kansaiväliset kuvayhteydet, joissa on katkoksia tuon tuostakin.

Kestävän kehityksen vastaista on myös jokapäiväisen elämän muuttaminen yhä enemmän jatkuvasta energian saannista ja tietoliikenneyhteyksistä riippuvaiseksi. Olisi aika palata luontoon, jos tällaista fraasia nyt saan käyttää. Ja toki omassa blogissani. En aio hankkia autooni navigaattoria, vaan harjaannutan yhä jotakuinkin hyvää kartanlukutaitoani ja suuntavaistoani. Pulassa ovat ihmisparat, jos suurvallat saavat päähänsä häiritä toistensa tietoliikennesatelliittejä, ja maan asukit jäävät vaille dataa, minkä pitäisi navigaattorin avulla ohjata pientä kulkijaa, tai kulkijan autoa.

Toki nettiä voi hyödyntää, mutta arkipäivässä haluaisin olla jossain vaiheessa riippumaton johtoja tai ilmaa pitkin tulevista signaaleista. Rivarin pätkääni tulee jossain vaiheessa varaava takka, ja avattavat ikkunat tulevat säilymään. Koneellisen ilmastoinnin pysähtyminen ei ole katastrofi taloudessa, jonka asukki on elänyt aikaa, jollon mummolassa ei ollut edes sähköjä.