Terkut Viipurista, eka käyntini tosiaankin, en edes NL:n aikoina vieraillut siellä. Viipurin historia alkoi lähemmin kiinnostaa vasta matkalta palattuani. Sattumoisin asun kaksikielisessä kaupungissa, jota yhdistää Viipuriin lähes yhtä vanhan historian lisäksi monikielisyys. Viipurissa on puhuttu saksaa, venäjää, ruotsia, suomea. Tällaisen mielenkiintoisen pätkän kopioin joltain historia- sivulta:

Kaupunginhallinnossa tapahtui suuri muutos v:n 1875 lopulla, jolloin kaupunginvaltuusto aloitti toimintansa. Valtuutetuista suurin osa oli (40 %) kauppiaita ja myöhemmin hovioikeuden virkamiesten osuus oli varsin merkittävä. Mainittakoon Viipurissa oli "kielitaisteluja" kuten Vaasassakin ja, että valtuuston pöytäkirjakielenä oli v:een 1906 Ruotsi. Kielitaistelu päättyi Viipurin kunnalliselämässä vasta silloin, kun v:n 1917 kunnallislaki toi mukanaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Matka olli ihan mukava, lukuunottamatta kahden tunnin odotusta mennen tullen tullissa. Menomatkalla ideoin, että voisihan suomalaiset aloittaa buumin, että odottaisimme rajalla ilman kiirettä, vaikka neuloen, virkaten, lukien, kannettavassa retkituolissa istuen. Joku bisnesmies- tai nainen voisi alkaa myymään "odotuspakkeja" ennen rajaa: eväsleipiä, juomista, retkituolejakin. Vaikka istuttava eväspakki. Naisiin menossa oleville viihdelehtiä ja kaupan päälle jotain "kumista ja muovista", jota nuoremman poikani mukaan saa Etolasta. Muille matkalaisille toisenlaista viihdelehteä. Ja sen sellaista.

Viipuri on upea nähtävyys sinänsä. Rappeutunut, rapistuva, sieltä täältä entisöity, maantiet kuoppaisia mutta naiset sävy sävyyn pukeutuneita ja meikattuja (hiukan yleistäen), hiukset kammattuja (siis varsinaisessa merkityksessä) ja siitä innoittuneena päätin minäkin mennä kampaajalle 50- v. päivieni kunniaksi.

Ruokalimme Pyöreässä Tornissa, mikä kuulemma on ollut osa Viipuria kiertänyttä muuria, purettu joskus 1860 kieppeillä. Kahden metrin seinät estivät sen aikuisten pommien tuhot, mutta nykyajan neutronipommi jättäisi sekin rakennukset jäljelle. No juu, niin se teknologia kehittyy, joka alalla.

Hupaisa oli ruokamme Pyöreässä Tornissa, Alkuruoka jees, keittoa, jotain borssin tapaista, oikein hyvää. Pääruokana ranskalaisia perunoita, pakastevihanneksia mauttomiksi lillutettuna vedessä ja jokin pihvi, mikä kenties matki lehtipihviä. Oi missä kansallinen ylpeys ja kuuluisa venäläinen keittiö....miksi typeryydet otetaan vastaan länsimaista......Kun aikoineen kävimme 80- luvun alussa Pärnussa, saimme sentään kunnoon ruokaa, paikallista, maukasta, runsain mitoin ja hyvän palvelun. Palvelu oli nytkin hyvää ainakin Talikkalan torilla, kaupoissakin. Ja selvisi sekin, mistä tulee laulu Talvella Talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella....

Minua venäläinen kulttuuri kiehtoo, harmi kun en osaa kieltä. Luulenpa, ettei ilman kielitaitoa siihen kulttuuriin juuri kurkistella.