Pia Ingström: Lentävä feministi ja muita muistoja 70-luvulta
(Den flygande feministen). Suom. Tarja Teva. Schildts. 326 s.

Henkilökohtainen on poliittista, on meille 70- luvulla nuoruutemme
viettäneille tuttu lause. Tuo aikakausi oli moni tavoin aktiivisen
toiminnan, yhteiskunnallisen heräämisen ja tiedostamisen aikakautta.
Politiikkaa tehtiin kouluissa, poliittiset järjestöt elivät kultakauttaan
ja monenlainen aktivismi kukoisti. Niin feminismikin, jonka synnystä
ja kehittymisestä Pia Ingtröm on teoksensa Lentävä feminismi ja
muita muistoja 70 –luvulta koonnut.

Pia Ingström on haastatellut kirjaansa varten pariakymmentä naista
ja paria miestä. Kirjoittaja kertoo, että hän halusi ennen kaikkea kuulla,
miten ihmiset tulivat mukaan liikkeeseen, miltä heistä tuntui, miltä tilanteet
maistuivat, mitä ihmiset puhuivat ja miltä he näyttivät, kuka riisui vaatteet
ensiksi, mistä kirjoista kukin piti ja ketkä teoreetikot antoivat eniten
potkua. Naisen oli itse asetettava itsensä keskiöön ja vapauduttava
miehisen katseen orjuudesta. Ilmeisesti tätä vapautumista harjoiteltiin
joillakin naisliikkeen leireillä ilman vaatteita, mikä oli joillekin mieleen
jäänyt kokemus.

Haastateltavista useimmat ovat suomenruotsalaisia; saapuihan
feminismikin meille pääosin Ruotsin kautta. Haastatteluissa
pohditaan mm. ruumiin politiikkaa, alastonkulttuuria ja feminismin
yhteentörmäystä paitsi oikealle myös vasemmalle, hyvinkin
henkilökohtaisiin asioihin kokemuksia peilaten. Joillekin herääminen
feminismin aatteeseen muutti koko elämän, ja sai äidit suljetusta
kotipiiristään naisliikkeen leireille ja tapahtumiin miettimään omaa
ruumiillisuutta ja naisena olemista. 

Haastateltavien kertomukset kuvaavat feministisen liikkeen syntyä
ja eri muotoja, mutta myös niitä muutoksia, joita liike aiheutti
sosiaalisissa suhteissa, etenkin perheissä. Pikkulasten äidillä
Margaretha Thunilla ei ollut aikaa osallistua edes työväenopiston
kursseille, mutta yhtäkkiä hän päättikinä lähteä legendaariselle
naisten leirille Femöön. Gerd Söderholm oli turhautunut nuori
sihteeri, joka lähti Pariisiin etsimään uutta naisen roolia. Sunniva
Drake teki feminismistä koko perheen yhteisen asian ja antoi
näin aktivismin siemenen perinnöksi lapsilleen. Mielipiteensä
tästä kertovat kirjassa myös Sunnivan puoliso, kirjailija Fredrik
Lång, ja heidän kolme lastaan.

Feministinen liike ei alun alkaenkaan ollut mikään yhtenäinen
liike, eikä se ole sitä nytkään. 70 –luvun alussa muodostui erilaisia
feministisiä ryhmiä, joiden kiinnostuksen kohde oli pääasiassa
naisasia ja tasa-arvoistuminen. Toisaalla poliittiset liikkeet ottivat
kantaa naisasioihin ja liberaalinen naisliike myös sanoi sanottavansa.
Seksuaalinen vallankumous liittyi kiinteästi poliittisiin päämääriin:
tasa-arvoisempi ja parempi maailma edellytti molempia. Monet
seksuaaliseen vapautumiseen liittyvät asiat ovatkin jääneet mieleen
meille 70 -lukulaisille. Varsinaiset ensimmäiset feministiset liikkeet
olivat MF - liike eli marxisti-feministit, ja Puna-akat.

Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija Tuija Parvikko kirjoittaa
Helsingin Sanomissa Lentävästä feminismistä, että " l970-luku
oli muutakin kuin stalinismia ja Neuvostoliittoon päin kumartelua.
Se oli myös feminismiä.". Monelle meistä 70 -lukulaisista - itse
kutsun toisinaan itsenäni 60- luvun jälkiaallon edustajaksi -
aikakausi oli nimenomaan naisen aseman yhteiskunnallista
muutosta ja vapautumista, toki myös poliittisen aktivismin
kulta-aikaa. Mutta tärkeää yhteiskunnassa oli juuri naisen
aseman muutos, hyvinkin konkreettisesti.

Kritiikkiä feminismiä kohtaan Lentävä feministi ja muita
muistoja 70-luvulta –teoksessa kuvaa Puna-akkojen poistaminen
vappumarssilta 1976 ja Kansan Uutisten 1978 lanseeraama
feministisika-termiin. Silti lukijana koen teoksen hiukan vieraana,
kenties suomenruotsalaisuudesta ja osin eri aikakaudesta johtuen.
Poliittisen työväenliikkeen kasvattina en tunnista vasemmiston
feminismi- kritiikkiä.

Osa 1970-luvun feministeistä tunnustaa tänä päivänä lopettaneensa
kutsumasta itseään feministiksi, osa on edelleen aktiivisia naisasia-
naisia, osa on antanut yhteiskunnallisen aktivismin perinnöksi lapsilleen.
Nykyajan naistutkimus tavallaan jatkaa feministien aloittamaa tietä
sukupuolittuneen vallan ja kulttuurin tutkimisessa. Siitä, mikä aikoinaan
oli joillekin henkilökohtaista, on tullut osa poliittista, todetaan Ingströmin
teoksessa. Monelle meistä hiukan nuoremmista naisista feministinen
liike teki maailmasta helpomman paikan elää. Pia Ingström toteaa:
"Meistä tuntui silloin, että koko maailma oli mukana siinä, mitä me
teimme, siis naisliikkeessä."  Voin hyvin jatkaa. että helpompi on
olla naisena maailmassa, kun he tekivät sen, mitä tekivät.