Miksi feministiksi. Koin eriarvoista kohtelua noin kuuden vuoden iässä. Huomasin, ettei  pojilta vaadita siisteyttä, ”kilttiä” käytöstä; saavat repiä housunsa piikkilankaisiin aitoihin, joita leikeissämme ylitimme, alitimme ja välitimme. Minun piti pukeutua hameeseen tai mekkoon, joka hillitsi raisua menoa. Ruokailtaessa jouduin suojaamaan mekon essulla. Poikien vaatteilla ei ollut väliä: synnynnäisiä sottaajia; turha opettaa siisteille tavoille. Toistamiseen eriarvoisuuteen törmäsin noin 12 vuoden iässä koulun uskontotunnilla. Pojat tuon tuosta päästivät rumia sanoja suustaan, minut olisi heitetty luokasta ulos yhden sanan vuoksi. En suostunut. Taistelin urhoollisesti oikeuteni puolesta; sain järjestämäni äänestyksen jälkeen jäädä luokkaan. Argumentoin, että kun pojat saavat kiroilla, ei tytöiltäkään voida pahetta kieltää.


Siinä sadalla sanalla kerrottu tarina feminismin kehittymisestä osaksi identiateettiäni. takaperoinenn taival monessa asiassa, kuten Kravulle kuuluu (kesäkussa syntynyt oon).

Oliver Kaima  haastoi minut haastelemaan. Haasteena oli kirjoittaa satasanainen tarina eli krapu. Aiheella ei väliä. Tarinalla ei ole muuta rajoitusta kuin sanamäärä.

Haastan O-show-tah noi-ne-nen   ja Kiirunan.