Aikuinen nainen mä oon….

            radiosta kuuluu viidennen kerran

mä annan Villelle kaks kymppii

            kun se lupas

                                            pysyy poissa

                niin kauan

                    että me ehditään

                                                        naida

Tämä lyhyt pätkä syntyi feministisen ajattelutapani ja raadollisen todellisuuden ristiaallokossa camp- sanan innoittama.  Arkielämän on muuttunut vinhaa vauhtia, siis kulttuuri, ,elämäntavat.  Yksilölliset oikeudet säätelevät monellakin arkisten tilanteiden valintoja. En ollut uskoa korviani kun poikani kaveri kertoi, että pari kertaa äitinsö on anatanut rahaa, että poika pysyy ulkona, kun uusi miesystävä tulee kylään. Eläköön vapaus, tasa-arvo – vastuu on vanhanaikaista.

En tiedä onko tämä sitä, mitä aiheella haettiin. Aiha on kiinnostava, pyhä äitiys, hyvä äitiys, kaiken osaavatietätärakastava lapsiaan ajatteleva - hukkunut omaan mahdottomuuteensa. Missä on keskitie?

Lisäys:
No eihän tämä sellaista camp- jutskaa ollut itä haettiin, täytyypä kehittää tästä aiiheesta jokin muu juttu, heh, voiskohan olla kokemuksista kun joutui tuijottamaan Scandinavien Hunksien esitystä lähietäisyydeltä....... kornia ja äklöä.

Jälkikirjoitus perjantaina: onhan se niinkin, että voipi tää olla camppia, meinaan että kysehän on siitä että populäärikulttuuri tuottaa vääränlaisia ihanteita ja väärää elämisen kulttuuria.