Keskiverto ruotsalaislapsella on yli 560 lelua ja tuskinpa hänen suomalainen ikätoverinsa huonommaksi jää. Lelut eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan leikin rakennusaineeksi tarvitaan myös kokemuksia: kuultua ja nähtyä.
– Leikissä lapsi purkaa kaikkea sitä, mikä mielen täyttää. Hän kertoo tarinaa itsestään itselleen, kulttuuriorientaation lehtori Marjatta Kalliala määritteli esitelmässään Kansallismuseossa 11.3.
Ihmissuhdekiemurat mietityttävät tyttöjä jo päiväkodissa.
– Tytöt käsittelevät kokemustensa lisäksi ihanteitaan. Ihmissuhteista kiinnostavimpia on äidin ja tyttären side. Myös miehen ja naisen välinen suhde on kestosuosikki, mutta nyt television selkoseksin aikaan leikeissä käydyt keskustelut ovat muuttuneet ja voivat saada aikuisten korvat kuumottamaan, Kalliala naurahti.
Pojilla pitää olla menoa ja meininkiä. Tutkija ei kuitenkaan yhdy siihen ajatukseen, että tyttöjen leikit olisivat poikien toimintaleikkejä kehittyneempiä.
– Se, mikä saattaa aikuisesta näyttää päättömältä riehumiselta, onkin usein hyvän ja pahan välistä taistelua. Lapsille on tärkeää, että "hyväläiset" selättävät "pahalaiset" kerta toisensa jälkeen. Poikien leikissä on vahva viesti epämääräisen kasvatuskulttuurin kanssa painiskeleville vanhemmille: vaikka aikuisilla ei ole oikeutta mustavalkoiseen moraaliin, lapsilla on.
Sanna Schildt-Jansson
Yliopisto- lehti 5-6/2003
Asiallinen kirjoitus sukupuoliroolien eriytymisestä tän linkin takana.
Kommentit