SIvistystä sienimetsä
tietämystä tallukat
linnunkatse loitontuva
katseleepi kolhosti

mitä mielit mieliksesi
inuat ihminen itselles
maailman mannut
tiettömän taival

polkus poistuu pitkospuilta
itku ihmisen esillä.

Sivistyksetä tämä päivä täyttynyt. Mitä ihminen kuitenkaan tässä maailmassa on. Pikkuinen siru, jota ei auta tuulen tuiverruksessa ja myrskyn mylvinnässä mikään kuin se sija luonnossa, jonka on sinne rakentanut.

Mutta aukeaako runo lainkaan?