Nuoruuteni aikoina viittasimme usein Kollontainin vesilasiteoriaan, kun perustelimme vapaata seksiä. "Otetaanpa vesilasilliset" taisi olla jossain vaiheessa aika käytetty sanonta, mikä ei toki läheskään aina johtanut sanontaa pidemmälle. Mutta mitä Kollontai oikeasti asiasta ajatteli? Löysin Kristiina- instituutin sivuilta kirjoituksen tästä naisen aseman parantajasta, väitetystä Leninin rakastajattaresta. Alla pieni pätkä tekstistä, otsikkoa klikkaamalla saa tkoko jutun esiin.

Siivekäs Eros

1920-luvun alussa Kollontai kirjoitti sarjan tekstejä uuden neuvostomaan nuorisolle. Yksi näistä, Tietä siivekkäälle Erokselle !, on Kollontain kuuluisin ja todennäköisesti eniten väärinymmärretty teksti. Tarkoitus on hahmotella sosialismin rakkauteen ja erotiikkaan tuomaa mullistusta. Kollontain mukaan omistussuhteiden muutos tulee muuttamaan myös avioliittoa ja mahdollistamaan vapaan rakkauden, jonka tulevista muodoista ei vielä voitu tietää:

"Miten sukupuolisuhteita voisi jäsentää niin, että lisätessään onnellisuuden kokonaismäärää ne eivät ole ristiriidassa kollektiivin intressien kanssa? Rohkein mielikuvituskaan ei pysty hahmottelemaan Eroksen tulevaisuuden muotoa. Mutta yksi asia on selvä: mitä vahvemmin uusi ihmiskunta liittoutuu solidaarisuuden pysyvillä siteillä ja mitä suurempi sen henkinen ja tunteellinen liittoutuma on kaikilla elämän, toveruuden ja yhteiskunnallisuuden alueilla, sitä vähemmän tilaa jää rakkaudelle sanan nykyisessä merkityksessä. (...) Työväenluokan moraali, siltä osin kuin se on jo hahmottunut, selkeästi hylkää sukupuolten välisten rakkaussuhteiden olemassa olevat ulkoiset muodot."

"Siivekäs Eros" on Kollontain työnimi tulevaisuuden seksuaalimoraalille – moraali, jossa työnteko, yhteisöllisyys, rakkaus ja seksuaalisuus kukoistavat astumatta toisiaan varpaille. Tässä, aivan kuten Uudessa naisessa, Kollontai soveltaa ja konkretisoi marxilaisia oppi-isiään, lisäten sosialismiin myös selvää nautinnollisuuden ja aistillisuuden ulottuvuutta. Eroksi 1800-luvun teoreetikoista Kollontai oli myös nähnyt todellisen vallankumouksen seurauksia sekä sodan aiheuttamat rajut seuraukset mm. nuorten seksuaalisessa käyttäytymisessä.

Kollontaita nimitetään usein "vapaan rakkauden" julistajaksi. Vapaa rakkaus taas samastetaan vapaaseen ja täysin estottomaan seksuaalisuuteen. Jo Lenin väitti aikoinaan, ja virheellisesti, että Kollontai kannattaisi "vesilasi"–moraalia, jonka mukaan rakastelun pitäisi olla yhtä helppoa ja mutkatonta kuin veden juomista janon sammuttamiseksi. Kollontain sukupuolimoraaliset näkemykset olivat kuitenkin tätä monimutkaisempia, ja useimmiten hän toivoi rakkauden ja seksuaalisuuden kulkevan käsi kädessä.