Näkymätön vallankäyttö tasa-arvon jarruna

"Mikä kanalauma", tokaisee Ullan työtoveri, kun Ulla iloitsee tasa-arvoseminaarin suuresta osanottajamäärästä. Vitsi, huumoria, päivän piristys – ei vaan yksi miesten näkymättömän vallankäytön tavoista. Ulla vaikenee, tasa-arvo asiana unohtuu ja jatkossa asiasta puhutaan
Ullan työpaikalla yhä vähemmän.

Naurunalaiseksi saattaminen, näkymättömäksi tekeminen, tiedon pimitys, kaksoisrangaistus, syyllistäminen ja häpeän tunteen herättäminen. Siinä joukko tapoja, joilla miehet käyttävät valtaansa naisiin, ja jotka ovat todellisen tasa-arvon esteenä vihkosen "Tunnetko temput? Miesten Näkymätön vallankäyttö" mukaan. Sen on julkaissut Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Cenrtalförbundet ry.

Usein tasa-arvokysymys pelkistyy samanpalkkaisuusasiaksi. Ja palkkauksellisen epätasa-arvon syyksi leimataan usein naiset itse – hehän eivät osaa huolehtia oikeuksistaan. Tämä on juuri sitä vallankäyttöä, jonka vihkonen kehottaa tunnistamaan kunkin ympäristössään ja viemään näkemystä eteenpäin. Sitä ovat myös kokouksissa päälle puhuminen, mielipiteen sivuuttaminen, päätösten teko saunaporukoissa "miesten kesken" jne. On hoidettava yhteiset asiat, toisaalta koti on naisen paikka; syyllistäminen on yleistä. Teetpä niin tai näin, paikkasi olisi jossain muualla.

Pilkkaaminen, osoittelu, kanalaumavertaukset, seksuaa-liseen herkkyyteen vetoaminen ja monet muut epäasialliset konstit kohdistuvat usein naisiin. Harvemmin miehiä arvioidaan henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Hyvät siskot (ja veljet), torjutaan temput ja tehdään yhdessä työtä niin ay- liikkeessä kuin työtovereinakin.

Mirja Räisänen / Kirjatyö 2/2005

M inna on kokouksessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on pyytänyt puheenvuoron ja odottaa
sitä kämmenet hikisinä, sydän läpättäen. Hän ei käsitä, miksi on niin hermostunut, vaikka muut istuvat
kaikessa rauhassa.

Ennen Minnaa puhuva mies ei ole ensimmäistä kertaa äänessä. Hän on kertakaikkisen vakuuttava.
Käsien liikkeet tehostavat sanoja. Minna huomaa ajattelevansa, että siinä on mies, joka tietää
mitä puhuu.

Kun hänen oma vuoronsa lopulta tulee, hän esittää asiansa mahdollisimman nopeasti. Miehen
jälkeen hän kuulostaa piipittäjältä.

- Nyt asia on kuitenkin sanottu, hän huokaisee mielessään istuutuessaan alas tuolille ja jää
odottamaan muiden mielipidettä.

Turhaan. Kokous jatkuu.

- Sanoinkohan jotain tyhmää, Minna ajattelee ja on vihainen itselleen, että edes avasi suunsa.