Yliopisto- lehdestä poimittua. Verkkoversio lehdestä tän linkin takana. Jos ei tykkää tavanomaisista
aikakauslehdistä, niin mainio lehti luettavaksi.

Uusimmassa lehdessä on lyhyt juttu Sanna Aaltosen väitöskirjasta.Luepa jos nykyajan tyttökultuuri
kiinnostaa ja nuorten elämä.

Mitäs ootte mieltä hyvät lukijani.

Juttu on tän linkin takana ja alla leikattuna ja liimattuna.


Puristeluunkin tottuu

Kuva Lauri Voutilainen

Tyttöjen odotetaan suhtautuvan sukupuoliseen häirintään ymmärtäväisesti. Lähestymiset pitää hyväksyä osaksi tyttönä olemista, nuoret ajattelevat. Toisaalta he katsovat, että tyttö voi itse käytöksellään ja pukeutumisellaan vaikuttaa muiden tekemisiin.


Sanna Aaltonen analysoi joulukuun alussa tarkastetussa sosiologian väitöskirjassaan 15–16-vuotiaiden käsityksiä sukupuolisesta häirinnästä. Karkeiden tapausten sijaan hän keskittyi tutkimaan sitä, missä nuorten mielestä menee miellyttävän ja epämiellyttävän, siedettävän ja sietämättömän huomion välinen raja.

Haastateltavat tuomitsevat häirinnän periaatteessa, mutta käytännössä suhtautuminen riippuu tilanteesta. Esimerkiksi diskossa hiplaamista siedetään paremmin kuin päivällä kadulla tapahtuvaa häirintää. Diskon tilanteet koetaan tosiasiana, johon on parasta vain tottua.

— Vastauksissa heijastuu suomalainen kulttuuri. Sekä tytöt että pojat toivat esiin asenteen, jonka mukaan pienestä ei saa valittaa. Haastateltujen mielestä tyttöjen kannattaa ottaa häirintä huumorin kannalta tai kohteliaisuutena, Aaltonen kertoo.

— Kun totesin haastateltavalle tytölle, että itse raivostuisin, jos joku koskisi minuun diskossa, hän vastasi, ettei yksi perseen puristus sua tapa. Kommentti kuvaa hyvin nuorten asennoitumista.

Tytöt kieltäytyvät usein kutsumasta häiritsevää käyttäytymistä sukupuoliseksi häirinnäksi, koska he eivät halua olla uhreja. Uhriutta pidetään heikkoutena.

Tutkijan näkökulmasta yllättävin esiin tullut asia oli etnisyyden korostuminen.
— Kun kysyin tytöiltä, minkälaiset ihmiset heitä häiritsevät sukupuolisesti, vastaukset ylikorostivat maahanmuuttajataustaa.

Toisaalta tytöt olivat myös tietoisia ennakkoluuloistaan.
— Esiin tulivat isien asenteet, joiden rasistisuuden haastateltavat tiedostivat.

Aaltonen pyysi 54:ä tyttöä ja yhtä useaa poikaa kirjoittamaan aineen sukupuolisesta häirinnästä. Hän myös haastatteli niitä kirjoittajia, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi: kahtakymmentä tyttöä ja kolmea poikaa. Sukupuolisella häirinnällä tutkija tarkoittaa yksipuolista, ei-toivottua huomiota, joka perustuu sukupuoleen ja joka saa kohteen tuntemaan itsensä pelokkaaksi tai loukkaantuneeksi.

teksti Heta Muurinen
kuva Lauri Voutilainen