Olen kirjoittanut muistiin asioita lapseni syntymän jälkeiseltä ajalta.  Jo hänen ollessaan muutaman viikon ikäinen, huomasimme, että häneen on vaikea saada kontaktia. Onneksi osasimme olla aktiivisia; neuvolassa meitä ohjattiin täysin harhaan. Kiitokset sille neurologille, joka psykan tunneilla kertoi, miten asiat oikeasti ovat. Lapsi sai oikeaa kohtelua ja ätii arvosanan suoritettua.

Pahoilla mielin olen muistellut hänen kouluaikoinaan saamia rangaistuksiaan: ei murtuneen jalan takia kipsissä kulkevaa lasta rangaista siitä, ettei hän juokse cooperia; ei käsi kipissä olevaa siitä, ettei voi käyttää piirtämiseen kahta kättä. Miksi lasta, jolla on sosiaalisia ongelmia, rangaistaan näistä ongelmista. Oikea tapa kohdata ongelmat olisi ohjata lasta oikeaan. Kysymyksiä, joihin en varmastikaan saa vastausta.



Olen saanut Kaisalta vinkin Sadutus- menetelmästä. Sain myös ohjeet ja etsin lisää tietoa netistä, Stakesin sivuille päädyin ja siellä oli perusperiaatteet. Linkin takana lisää ja tuolla kommenteissa mutta eka kappale tässä:

Sadutus

Sadutus on Monika Riihelän kehittämä menetelmä. Sadutuksen ohje on lyhyt ja se sisältää neljä vaihetta, jotka erottavat sen muista narratiivisista menetelmistä. Sadutuksessa kertomiseen yhdistyy kirjoittaminen, lukeminen ja kertojan toivomat korjaukset.

Saduttaja tarvitsee kynän ja paperin ja hän aloittaa sadutuksen kehottamalla: "Kerro satu (kertomus tai tarina), juuri sellaisen kuin haluat. Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot. Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle, ja voit korjata sitä, mikäli haluat."

Sadutuksen vaikutuksia

Sadutus houkuttelee jakamiseen tunnelmien ja tunteiden tasolla. Sen avulla laukaistaan myös vaikeasti käsiteltäviä solmuja.

Alanpa saduttamaan.