.....meinaan lintsaus:

Poika oli tällä viikolla koulussa muuten, paitsi ei eilen. Viime viikolla kans muut päivät, paitsi torstain. Jokin taitaa mättää torstaipäivissä. Lapseni on nyt erikoisluokalla, ainakin tän kevään. Siellä saa vapaasti edetä, miten nopeasti haluaa. Teki pari abi- tehtävää tietokoneella engannista, sai toisesta tehtävästä hyvät pisteet ja toisesta kohtalaiset.. Itse oppinut englannikkko. Ja opettajat pitävät häirikkönä....suurempi ongelma on, etä lapseni on huippuälykäs, todella taitava oppija ja metakognitiiviset taidot korkeammalla tasolla kuin monella opettajallaan.- Kun tämän yhdistää viivästyneeseen tai  ikäisiään hitaampaan sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen, soppa on valmis.

Harmittaa nyt, kun en ole kirjannut lapsen kertomia opettajien ja opon kommentteja. Kun syksyllä lapsi kysyi,, lukukauden alussa, opolta, voiko vaihtaa valinnaisen aineen, opo vastasi: Älä kuvittele, että SINÄ saisit vaihtaa. Lapseni kertoo sanasta sanaan keskustelunpätkiä, ja täytyy sanoa, että uskotamonta tarinaa joskus. Jos joku ei usko, niin monta kertaa olen kertonut opettajille mitä poikani kertoi, ja muutaman kerran poikani on minun kuunnellessa kertonut opettajille sanasta sanaan käydyt keskustelut. Opettajien on ollut pakko myöntää, että totta poika puhuu. Mutta silti: koskaan ei kukaan opettaja ole pyytänyt anteeksi, vaikka poikani olisi tullu väärinkohdelluksi. Mitähän siinä samalla opetetaan lapselle.

Tämä on jatkoa kertomukselle lapseni koulusta. Ks. edellilnen tarina.