Lapseni.
Kasvamme yhdessä
päivä päivältä

paleltuneet varpaat ja
kadonneet koulukirjat

kertovat meille

rajan toisesta puolesta

Lapseni, olemme taas lähempänä.




Taas lapsella koulusta poissaolo. Oikeasta syystä kylläkin.

Lapsi palellutti jalkansa, varpaissa ja jalkapohjissa paleltumavammoja, ja kävely kivuliasta .

Kurja tilanne, onneton. Mutta lapsen maailmaa kuvaa hänen tapansa puhua asiasta.
- on näköjään yksi asia jota en itsestäni tiennnyt. Se, että voi paleltua.
- yleensä tiedän kaiken itsestäni, ja muutenkin minulle on hyvä tietomäärä (vai käyttikö hän sanaa yleistieto, no, joka tapauksessa, hyvin "aikuismaista")

Kysyin, miksi et tullut sisälle kun palelsi. Vetosi tiedonpuutteeseen. Kysyin, että eikö voi tehdä jotain siksi, että tuntuu joltain. Ei kuulemma voi, pitää tietää.

Keskustelussamme jälleen kerran todentui se, että vain järjen, tiedon, rartionaalisen ajattelun kautta asiat menevät perille. Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja voi harjoittaa kyllä, mutta jos halutaan vaikututtaa nopeasti käytökseen, toimintaan, on rationaalinen järki ainut tie. Asioista puhuminen, niistä kertominen niin kuin ne oikeasti ovat.