Perjantai: ei poika vieläkään kouluun. Eilen ilmoitti ja tänä aamuna, että maanantaina menee. Jos ei mene, opettaja käy rimpauttamassa ovikelloa. Voi tätä elämää.
Tiesin kyllä, että lapselleni muutokset voat vaikeita, mutta en jaksanut koulun kanssa enää riidellä. Saattaa olla vaikea kevät edessä.


Torstai: ei poika kouluun..... voi hemmetti. Tiedän että omaan kouluun menisi mutta opet ja reksi eivät halua, mitä ihmettä tässä tekis. Ei 185 cm pitkää painavaa pojannassikkaa saa mihinkään väkisin. Rauhallisuutta mamma.......

Tähän kommentti 7.2.2007 eli keskiviikkona: eipä mennyt poika kouluun. Totesi aamulla kun häntä herättelin, että aloitan sit koulunkäynnin  huomenna. Hoh hoijaa, yh- äiti ihmettelee ja uskoo ja toivoo.......

Jatkoa sarjaan yh- äidin lapset ja koulu.......

Nyt illalla palaveerasimme lapsen koululla. Sovimme että kevään poika on erityiskoulussa, sovimme seuravaasta palaverista ja ylipäätään jollain lailla, että kouluun myös mennään.  Poika sanoi, että JOS tulen tänne, olen puolet poissa. Johon erityisope, että sehän kuulostaa jo aika hyvältä.

Huomenna nähdään, vieläkö poissaolo jatkuu.

Ei oo helppoo, meinaa loppuu voimat.

Ks edelliset tarinat.
http://genoveeva.vuodatus.net/blog/423296
http://genoveeva.vuodatus.net/blog/420350