Kun rehtori hänet vastoin sopimustamme lähetti takaisin erityiskouluun, poika jäi kotiin eikä ole suostunut lähtemään ko. kouluun sen jälkeen, eli tiistain ekaa tuntia lukuun ottamatta hän on ollut kotona. Erityiskoulun opettaja kävi yhtenä päivänä tuomassa tietoa englannin läksyistä.  Tämä siksi, että poika pitää englannin kielestä, osaa sitä jotakuinkin ainakin lukion kursseja vastaavasti. On oppinut kielen itsestään, netistä, peleistä, telkkareista. Kykenee omin päin vertailemaan esim. ruotsin ja englannin kielen rakenteita, oivalsi jo aikaa sitten, että kielet eivät poikkea toisistaan vain sanojen perusteella vaan rakenteet ja ilmaisutavat ovat myös erilaisia.

Poikani hallitsi ekalla luokalla koulussa jo ainakin 3- vuosiluokan matematiikan, noin 8 -vuotiaana osasi kertoa ainakin kolme erilaista strategiaa, miten hän laskee yhteen ja vähentää vaikkapa kolminumeroisia lukuja. Olen tehnyt hänelle kaikenlaisia testejä, olen itse ollut kiinnostunut metakognitiivisten taitojen kehittymisestä tai opettamisen mahdollisuuksista. Siksi kaikenlaista on tullut pohdittua. Jos olisimme jenkeissä tai Japanissa, ja olisimme rikkaita, lapsi varmaankin jo opiskelisi yliopistossa. Mutta kun olemme Suomessa, lapsen opetusta ei olla suostuttu eriyttämään (siis joko nopeuttamaan tai rikastamaan), vaan on vaadittu, että lapsi oppii "sosiaalisia taitoja" ensin, vasta siten voi edetä nopeammin. Kukaan ei ole kertonut, miten niitä taitoja lapselleni opetetaan. Poika kuuluu siihen ryhmään huippuälykkäitä lapsia, joiden sosiaaliset taidot kulkevat jälkijunassa. Itse uskon, että tukemalla vahvoja alueita, hän saisi positiivista palautetta ja vahvistusta minäkuvalleen, ja sitä kautta tietyt ongelmat vähenisivät. Lähinnä siis turhautumisesta ja pitkästymisestä johtuvat.

No nyt olemme sopineet palaverista tiistaiksi erityiskoulun open kanssa, saa nähdä miten asia etenee.