Tämä aamu on näköjään pyhitetty lapselle. Soitin psykiatrille, joka jäi miettimään kumminkin myös asperger- diagnoosia,aiemmin oli puhetta masennuksesta. Kaikkia asperger- lapsen piirteitä ei pojassani ole, mutta joitain, ja ne hankaloittavat elämää. Vuorovaikutuksen ongelmat, asioiden kirjaimellinen käsittäminen, sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen vaikeudet.

Itsellä on nyt helpompi olo, kun psykiatri ymmärsi tilanteen, no, ammatti-ihminen, ja tietää mistä on kyse.

Tilanne vaikuttaa valoisalta. Kotonahan me pärjätään pojan kanssa, mutta koulussa on ne ongelmat. Ja joskushan kodin seinien ulkopuolelle pitää lähteä. Tukea tarvitaan.


Tässä aiemmasta kirjoittuksestani lainaus.

Suoraan sanominen tai outo käyttäytyminen ei ole lapsen ilkeyttä. Sen taustalla on lapsen kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan (Frith 1989). Hän loukkaa muita tahtomattaan sanoessa asioita, jotka ovat kyllä tavallaan totta, mutta joita ei muutoin kohteliaisuuden vuoksi sanota. Sosiaalisten taitojen harjoittelulla vähennetään tehokkaasti konflikteja, jotka syntyvät siitä, että lapsi ei tiedä kuinka tulisi toimia (Attwood 1998).

Aspergerin oireyhtymä ei johdu kasvatuksesta. Lapsen käyttäytymisen hallitseminen saattaa koulussa olla mahdotonta, kun ei tunneta niitä tekijöitä, jotka ovat käyttäytymisen taustalla. Lasten vanhempien saatetaan epäillä laiminlyöneen lapsensa kasvatuksen, koska lapsi on omaehtoinen ja itsepäinen eikä tottele opettajan kehotuksia. Tällaiset vihjaukset masentavat vanhempia, koska he ovat tehneet kaikkensa. Samalla tavoin lapsen opettaja saattaa joutua muiden silmissä huonon opettajan maineeseen, kun hän ei saa lapselle "kuria" esim. koulun juhlissa tai vierailuilla.