Menee jo äidinkin yöunet ton lapsen koulun takia. Huomenna tulee viikko siitä, kun nuorimmainen lähetettiin omasta koulusta pois, kuten aiemmin olen tässä kategoriassa vuodattanut.

Kunpa tietäisi mikä on nyt viisasta. Yrittää saada lapsi käymään erityiskoulua, jota hän vastustaa erittäin voimakkaasti. Vai vaatia, että lapsella on oikeus palata omaan kouluun. Ensimmäinen vaihtoehto saattaa johtaa monenkin kuukauden "taisteluun" lapsen kanssa,  eikä ole mitään takuita, että se edes johta tuloksiin Jälkimmäisessä tapauksessa lapsi tulee kohtaamaan koulun opettajien taholta aikamoista diskriminointia, jonka lapsi kyllä vaistoaa, vaikkei ääneen kukaan sitä sanoisi. Ja saattaa joku sanoakin; jo 7- luokan syksyllä opo tokaisi, että kaikki muut opet luokanvalvojaa lukuunottamattta toivovat poikani siirtoa erityiskouluun. Siksi kai hänen tarpeitaan ei olekkaan koulussa huomioitu, kun tavoitteeksi asetettiin heti alkumetreillä siirto muualle.

Tiistai onneksi vapaapäivä, alkuillasta pitäisi mennä palaveeraamaan erityiskoululle. Lapsi tosin sanoi, ettei hän pääse, koska on sopinut kavereiden kanssa menevänsä pelaamaan sählyä. taistelu siis tulossa.

Olen usein miettinyt, onko kyseessä asperger- oireyhtymä, vai onko poika vain niin jäykkä persoonallisuus ja itsepäinen. Vai tuleva Eisntein, joka hallitsee asiat, mutta ei koe olevansa lapsi, jolla on velvollisuus totella. ja onko hänellä, pitäisikö hänät kuitenkin kuulla enemmän.

Viisautta kun saisi tässsvaiheessa.