Nyt on Genoveevankin sanottava jokunen sana naisen vanhenemisesta. Ensiksi: hämmästyttää kun blogeissakin noin 30 tai 40 v ikäiset naiset pohtivat vanhenemista, ikään kuin se olisi jotain pelättävää, vastenmielistä tai ainakin epämieluisaa. Herranen aika, elämä edessä. Naisella aivot toimii, sydän, tunteet, seksuaalisuus, kaikki mahdollinen on huipussaan vasta joskus viidenkympin tienoilla. Tai sen jälkeen. Uskon, että olo vaan paranee koko ajan, niin se on minulla ollut, ja kesällä tulee se 50 mittariin.

Mitä väliä jollain silmänympärysrypyllä on? Tai kadonneella vyötäröllä? Tai millään muullakaan ulkoisella seikalla? Eletty elämä näkyy, ja se tekee meistä kaikista kauniita, viehättäviä ja mielenkiintoisia. Kuka sitä aapistakaan ikäänsä lukee, kun on olemassa mitä laajin kirjo erilaista kirjallisuutta? Maailma olisi hyvin yksitoikkoinen, jos kaikki säilyisivät mieleltään ja ruumiiltaan parikymppisinä.

Siskot (ja tätä lukevat miehet), toivotan teille oikein mukavaa elämää, tänäänkin, juuri sellaisina kuin olemme nyt.