Heikki Ala-Nissilä
Genoveeva poikansa Mertsin kanssa Ardennien maisemissa,
missä tarun selviytymistarina elettiin 1300 vuotta sitten.

Selviytymistarina
sukupolvien saatossa

TS Loimaa
HEIKKI ALA-NISSILÄ

iime vuosisadan puolivälissä ilmestynyt Johann Christoph von Schmidin kirja
Genoveeva on monella tapaa ajankohtainen nyt ja tulevalla vuosituhannella.

Ikivanhaan taruun perustuva kertomus Ardennien metsässä vuosia poikansa kanssa

eläneestä viattomasta aatelisnaisesta on aikansa selviytymiskertomus. Siitä voidaan
vetää linjaa myös veganismiin ja elämään tasapainossa luonnon kanssa.

Genoveeva karkoitetaan metsään aiheettomasti aviorikoksesta syytettynä. Hän ruokkii
pienen poikansa ja itsensä hirvenmaidolla, ruoholla ja omenoilla.

Äiti ja poika asuvat luolassa, kunnes heidät tuominnut puoliso ja isä löytää heidät metsästysretkellä. Kadonneet viedään riemusaatossa takaisin linnaan ja paha
palvelija saa palkkansa.

Kirjailija Tyyni Tuulio (1892 - 1991) oli nähnyt ja kokenut paljon analysoidessaan 1976 Genoveevan asemaa suomalaisissa kodeissa.

"Nykyajan ikäihmiset, varsinkin ne joilla on kosketusta maaseutuun, kyllä muistavat
Genoveevan, kenties ohuena, likaiseksi luettuna kirjana, jonka kannesta hämärästi
erottui polvistuva nainen ja jonka paikka oli maalaistuvan tai peräkamarin nurkka-
pöydällä katkismuksen ja virsikirjan välissä tai alla", Tuulio sanoi.

Genoveevan luettuaan ei ihmettele sen paikkaa. Hurskas kertomus suurista
kärsimyksistä ja viattomuuden lopullisesta voitosta on paikoin kuin hartauskirja.

Tuulio kirjoitti, käänsi ja toimitti itsekin kirjoja. Niitä lainataan kirjastosta nykyisin
melko harvoin, mutta ne ovat sentään hyllyssä. Genoveevaa ei hyllyssä ole,
mutta kirjavarastosta se haetaan nopeasti.

Vuosituhannen vaihduttua kaikki voi olla taas toisin. Unholaan painunut voi
nousta suosioon. Genoveevakin uskoi, että kärsimyksiä seuraa aina ilo.

Julkaistu 18.9.1999 0:38:43