Mitä tekee yh- äiti uutena vuotena, kun murkkuikäiset lapset eivät suostu enää lähtemään kylään, eikä ole etukäteen tullut suunniteltua mitään "kotikutsuja". Niitä en harrasta muutenkaan. Erakkoa kai sen verran. Ei tässä muuten mmitään, mutta kohta alkaa joka vuotinen miettiminen, kuka ampuu raketteja ja kenen kanssa. Viime vuonna asia ratkesi niin, että lapseni kaverin isä ampui myös meidän isot raketit, ja lapset vain niitä pikkuisia paukkuja, mitä ton ikäiset saivat käsitellä. Siis vanhempi, joka oli 15 v. On paukkuarkoja koiria, ja myös tällaisia paukkuarkoja äitejä. Pelkään kuollakseni kaikkea räjähtävää enkä ole eläessäni ampunut ainuttakaan rakettia, munakranaattien pamautteluakin pelkäsin, lapset nauroivat vieressä kun äiti mietti että uskaltaako vai ei.

Muistan yhden uuden vuoden menneiltä vuosilta. Yksi miestuttu tuli kylään. Istuttiin sohvalla ja juteltiin, kateltiin telkkaria. Lapset raahasivat olohuoneen lattialle säkkituolin ja menivät siihen makaamaan, mukamas nukkumaan, silmät napittaen tarkkaavaisesti, ettei äidille vain mitään tapahdu. No, ei ollut tarkoituskaan tapahtua, mutta kyllä ne elävistä ehkäisyvälineistä käy.