Tulen juuri lapseni koululta, tapasin siellä pari hänen opettajaansa. Olen kohta viisikymppinen, opiskellut kaikenlaista ja hyvinkin paljon pohtinut kasvatusfilosofisia ja muita kysymyksiä. Ja nyt taas todella mättää noissa kouluasioissa, monikin asia. Pakko purkaa mieltä ja jos vaikka joku kommenteeraisi.

Perusoeptuslaki;
2 §
Opetuksen tavoitteet

Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

Siinäpä sitä tavoitetta kerrakseen.

Se mikä minua noissa opettajien tapaamisissa mättää, ja suhtautumisessa vanhempiin on se, että odotetaan, että koti on koulun jatke, ja että vanhempinen kuuluu olla yhtenä opettamassa lasta, rankaisemassa koulussa tapahtuvista laiminlyönneistä, tukemassa kaikin tavoin lapsen sopeutumista kouluun. Niin juuri, sopeutumista. Vanhempiin suhtaudutaan kuin Osaamattomiin Alamaisiin, tapaamisissa aletaan opettaa vanhempia olemaan vanhempia.

Kuitenkin meillä vanhemmilla saattaa olla aivan toisenlaiset kasvatuskäsitykset, toisenlainen ihmiskäsitys ja maailmankuva kuin opettajilla. Siksi on mahdotonta päättää yhdessä käytännön detaljeista lapsen kasvattamisessa. Olen sitä mieltä, että koulu on ikäänkuin autonominen alue lapsen elämässä, ja kouluasiat hoidetaan koullussa. Koti on koti, se on primääri kasvuympäristö, ja sen tehtävät ovat toiset kuin koulun. Koulu on kasvua elämää varten; liian usein tämä idea käännettään sellaiseksi, että koko kasvaminen olisi koulua varten. Väliäkö sillä  oppiiko lapsi, onko lapsi onnellinen tai tasapainoinen, kunhan ei häirtitse eikä aseta mitään kyseenalaiseksi.

Jos kukaan ei koskaan kyseenalaistasi mitään, puussa me vielä killuisimme lailla kaukaisten serkkujen.

Tässä tätä vuodatusta, ottakaa kasvatusfilosofisena pohdintana. ja kommentoikaa.