Onko islamilaisilla naisilla oikeus pukeutua kulttuurina edellyttämällä tavalla vai ei? Onko oikeus burkhaan, joka peittää vartalon ja kasvot, pelkkään hijabiin, joka peittää vain hiukset vai peräti silmätkin ristikon taake kätkevään niqabiin?

Jos minut yritettäisiin pakottaa kulkemaan rinnat paljaina, kuten monissa joissain Afrikan maissa yhä tehdään, en suostuisi millään, mieluummin sulkeutuisin kotiin tai tulisin vangituksi. Jos olisi olemassa kulttuuri, jossa kuljetaan takapuoli paljaana, en suostuisi siihenkään. Tiukemmista sisäistetyistä moraalikoodeista on vaikeampi siirtyä löysempiin, kuin päinvastoin.

Ihmisen kasvaa tiettyyn kulttuuriin, ja siitä on vaikea luopua ulkopuolisten vaatimuksesta. Ei tulisi kuuloonkaan, että mustalaislapsi haistattaisi veetä vanhemmilleen tai kulkisi napapaidassa. Tämän me ymmärrämme, eikä Suomi olekaan lähtenyt niin voimakkaan integraatiopolitiikan tielle, kuin esimerkiksi Ranska kieltäessään hijabitkin kouluissaan.

Hesari uutisoi 29.12.2006, että Belgiassakin on Maaseikin pienessä kaupungissa lähdetty burkhien kieltämisen tielle. Minusta asiaa pitäisi kyetä katsomaan burkhaa käyttävien naisten näkökulmasta. Jos he pitävät perinteistä pukeutumistaan tärkeänä, suotakoon se heille.

Ei suvaitsevaisuus ole sitä, että kaikkien on muututtava länsimaisiksi (mikä sekään ei ole yhtenäiskulttuuria), vaan sitä, että kukin uskontokunta ja kulttuuri voi säilyttää erityispiirteensä. Tätä tietä Suomi on noudattanutkin, ja siksi täällä ei ollut sen kaltaisia ristiriitoja, kuin täydelliseen integraatioon pyrkineessä Ranskassa (Pertti Hynysen ansiokas kirjoitus jokunen kuukausi sitten erittelee tätä mainiosti).

Elämisen yleinen lähtökohta on minusta, että itseä ja toisia ei saa vahingoittaa.

Aikoinaan luin mainion kirjoituksen suomalaisen naisen burkhasta: meillä mies verhoaa naisensa läskiin, ettei toisen miehen himokas katse kohdentuisi MINUN vaimooni, siis omaisuuteeni. Harmi, kun en säästänyt kirjoitusta.

Ymmärrän psyykkisesti islamilaisia naisia. Minäkin haluan määritellä itse, kuka ja missä vartaloani katselee ja kenen seurassa on erotiikka ja seksi läsnä. En halua olla kohde, vaan subjekti omassa elämässäni.