Lapseni kysyi, että eikös ole aika tyypillistä naisen työtä tuo mitä teet. No ei kyllä ole. Mutta hän perusteli,. että riennät avuksi kun jollekin sattuu töissä hankaluuksia. Nasille kuulemma tyypillistä. No sitähän tämä työmarkkinapolitiikka on, sitäkin. Joskus tuntuu, että odotukset ovat kohtuuttomia. En ole terapeutti, en sosiaalityöntekijä, en mikään ihmismielen ja ihmisuhteiden parantaja. Tietysti mitä enemmän tiseään laittaa likoon ja ylittää rajojaan, sitä enemmän voi saada aikaan. Ettei vaan jämähdä lain tiukaksi tulkiksi.

No, tulipa hiukan omasta työstäkin kirjoitettua.