Mielessä Iivanan turma
suurperheen isän surma
vuosien takaa painajaiset
joka öiset kummajaiset

kun rynkyt ne ryski
ulos luoteja yski
taivaalta pommeja tippu
jäi enosta jäljelle hippu

sota on sotaa ja kurjaa
on se oudosti hurjaa
akat lähes alasti linnassa
hiki helminä ihojen pinnassa

tokko oli juhlava olo
kun vielä isompi kolo
kaivettiin varten hautaa
kun vietiin rajalle rautaa

juoksuhaudoissa mentiin lujaa
tuota kapeaa kuoleman kujaa
vei sota monta uljasta miestä
nyt punottaa hikistä miestä

kaula-aukosta näkyvä tissi
oli entinen malli tai missi
joka puvun päällensä punki
prenikat rintaan sen tunki.

on elossa muutama mies
joka sodan kauhut ties
miks linnaan kutsuta ei
heitä kaikkia,paikat kai vei

joku lurjus, turhis tai julkku
etten sanoisi m---ku
joka ajaa polleena tiellä
ei tiedä, millasta siellä

missä pelotti uljasta miestä
eikä tietoo asfalttitiestä
kumina kova ja tykin jyly
nälkä ja vilu ja kohtelu tyly

lämmitti ehkä Eetun mieltä
kun kirjeen sai kaukaa sieltä
siltä naiselta jonka kanssa saa
- jos hengissä - eloa tallustaa.