Ka ku uamuna muutamana lähettiin mehtee kohti
vauhilla viilettämmään niin joku eppäillä tohti
jotta suapiko sieltä mittään vai ihanko tyhjin toimin
palata pittää mut miepä sanoin jotta paljon poimin
tulloo marjoo, mustikkoo, mansikkoo, mahollisesti vattuu
ja tuskinpa kuunaan semmosta suattas sattuu
jotta tyhjänä ois ämpär kun kotia kohti
nää palais, sitä jokkainen itekseen pohti
ja iäneen virkko, jotta sattuummoo kaikenlaista
esiinttyy suattaa mutta otapa tuosta, ja marjjoo maista
eikös oo hyvvee, ja mukava tiällä kuleksii ja olla
siinä mieli lepevvää ja tyhjennöö jokkaisen polla.


Näin talvella kiva haaveilla marjamatkoista.