Runotorstain 133. haaste


Voikukista korvikekahvia
ikkunan peittona palanen pahvia
kengässä heinää ja naavaa tukko

kuoppa tuo rinteeseen kaivettu sauna
lumihangessa talvisin lauantaina
itsensä pesi puhtaaksi ukko

hirren kolossa tuprutti päre
savua tupaan toi palava näre
höyhentä tyynyyn ja oljista patja

lampaasta villaa, kenties talja
nurkassa käymässä vaarin kalja
kesäpurtena itse veistetty lotja

kun nuorille näistä joskus puhun
tuumivat liikkeelle laskit huhun
totta ei jutut nuo taida olla

sanon vaan että miettikää hiukan
muistakaa konstit ajan niin tiukan
kestää laman paremmin polla.

Tällaista ahaa - juttua. Joskus olen kysellyt isovanhempien elämästä ennen sotia ja sota- aikaan. Maalla elettiin vielä lapsuudessani ilman sähköä, rukkia osasi akat käyttää ja kutoa kangasta, pyykit huuhdottiin avannossa ja savottakämpät elivät omaa elämäänsä. Kun viime kesänä vietimme hääjuhliamme vanhassa savottakämpässä, kyseli nuoriso, että mitä tarkoittaa savotta. Eivät kaiketi ole tutustuneet suomalaisiin kirjallisuuden klassikoihin.