Runotorstain 132. haaste: Ennen – nyt


Jos linnanneito olisin
kai synnytykseen kuolisin
mies se aina poissa ois
taistelussa kuolla vois

Pienen torpan eukkona
vois talon herra kajota
viedä tytön piikuuden
merkiks oman herruuden

Ois suuri lauma lapsia
ne vuorotellen ulkoilla
voi torpan ainoil kengillä
niil yksin voi vain kävellä

Polveen saatuis haava niin
ei turvautuis tää laastariin
sammaltupon painaisi
hameenliepeen lainaisi

On moni seikka paremmin
mut uudenlaisen helvetin
tuo aika tämä moderni
mi rahavallan muodosti

ei ihmispolo tärkein oo
saa vain niukkaa ansioo
kas rahanmahti roihuaa
ja aina lisää valtaa saa.

Näissä mietteissä tänään. Olen mietiskellyt talouden ja ihmisen suhdetta; pörssiyhtiöiden ahneutta ja olemisen oikeutusta; ihmisten heittämistä syrjään ja osinkojen jakoa harvoille: mitä varten maailma oikein on olemassa. Ikään kuin valtaisa laboratorio, rottakoe, jossa inhimillisyys jää härskiyden jalkoihin. Kaikissa yhteisöissä kaikkina aikoina humanismi on joutunut väistymään typeryyden ja ahneuden tieltä. Jos joku ei ole lukenut William Goldingin Kärpästen herraa: tee se nyt.