Runotorstain 113.haaste: Lämpöä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Runotorstain haasteesta tulee mieleen pieni tulitikkutyttö, joka ei saanut kylliksi lämpöä. Asunnottomat koijissaan, nälkää näkevät, riittääköhän lämpö Kyläsaaren konteissakaan, jos siellä kukaan nykyisin asustelee. Vanhoilta kotikulmilta tiedän muutaman, jotka talvikylmillä nukahtivat hankeen, ja matka päättyi siihen. Sisäisestä lämmöstä, joulunkynttilöiden loisteesta, lämpimistä ajatuksista on turha puhua, jos fyysinen kylmyys on kovastikin läsnä. Tai jos emme välitä.

Lämpöinen kujerrus

kissan kurkusta

- tämä on luomua se sanoisi

ja laskee saaliinsa jalkoihini

Ensi vuoden joulupossu tuskin

kylkeään kääntää -  tuottavuusohjelma vei neliöt

Irakissa kivitetään nainen kuoliaaksi

- eläköön yhteisöllisyys

Kuoliaaksi paleltuvat vain unohdetut

 

Nälkä lähtee naidessa laulettiin kuuskytluvulla

tarina  ei uppoa leipäjonon viidenteensataankolmanteenkymmenenteen

 

itkenkö kuollutta lintua, punatöhryistä vapautettua rouvanturkkia

ympärileikatun tuskaa ja emätintulehdusta, kipua kun

veitsi avaa suljetut huulet

 

k

uolevaa joutsenta jäiden keskellä
vai lapsia äiteineen jouluyön hangessa

Tällainen runo tuli tällä kertaa. Joulun iloa kaikille,  kullekin tavallaan. Meille joulu on rauhoittumisen aikaa, joitain pieniä perinteitä, karjalanpiirakan paistoa kenties, onpahan taito tallella jos tarvis tulee halvan ruuan väsäämiselle. Tosin siinä vaiheessa tuontiriisi vaihtuisi kotimaiseen ohraan -  jos EU ei ole tyhjentänyt peltoja.